Harvoin tulee ajatelleeksi, mikä merkitys valolla on terveydellemme. Valo vaikuttaa käyttäytymiseemme, uni-valverytmiin ja mielialaan sekä aineenvaihduntaamme ja hormonien erittymiseen. Haluan nostaa tässä artikkelissa esille valon monimuotoisia fysiologisia vaikutuksia aineenvaihduntaamme ja sitä, kuinka voimme itse tukea sen toimintaa valon määrän vaihdellessa eri vuodenaikoina.
Valo aktivoi silmiemme näköaistisolut ja sitä kautta myös aivojen monimutkaiset hermosolujen ja molekyylien muodostamat sisäiset keskuskellot. Nämä keskuskellot vaikuttavat elimistössä moniin tärkeisiin mekanismeihin solujen jakautumisen, aineiden vaihtumisen ja hormonien erittymisen kautta. Lisäksi ne säätelevät hermosolujen, välittäjäaineiden ja kasvutekijöiden tuotantoa. Biokemiallisten tapahtumien päämääränä on siis jatkuvasti palauttaa elimistön tasapainotila.
Keskuskellon toiminta voi häiriintyä päivien pituuden muuttuessa vuodenaikojen mukaan. Pohjoisen valoisat kesät muuttavat keskuskellon reagointia valolle vaihtamalla aineenvaihdunnan säätelymekanismeja muille tekijöille kuten kylläisyys-, nälkä- ja insuliinihormoneille. Tällöin säännölliset elämäntavat ovat erityisen tärkeitä, jotta sisäinen kello pysyisi terveyttä edistävässä rytmissä myös poikkeuksellisen valoisina ajanjaksoina.
Hormonien erityksen kautta valo vaikuttaa veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan säätelyyn. Sisäisen kellon molekyylit säätelevät energiatasapainossa tarvittavia geenejä ja vaikuttavat näin aineenvaihduntasairauksien (tyypin 2 diabetes ja metabolinen oireyhtymä) syntyyn. Lisäksi esimerkiksi masentuneilla hormonitasapaino ja aineenvaihdunta ovat muuttuneet ja vaikuttavat mielialahormoni dopamiinin kautta sokeritasapainon säätelyyn. Matalat dopamiinitasot on tutkimuksissa yhdistetty heikentyneeseen glukoosin sietokykyyn ja jopa insuliiniresistenssiin.
Valoisat yöt häiritsevät myös immuniteettiamme ja solukiertoamme, eli sykliä, jossa muodostamme uusia soluja ja poistamme vanhoja, kuolleita, soluja elimistöstämme. Solukierto on suurimmillaan yöllä pimeän aikaan, kun taas päivällä solukiertoa tapahtuu vain vähän. Öinen valo ja häiriöt sisäisen kellon toiminnassa voivat täten heikentää immuunipuolustusta. Tästä ovat esimerkkinä tutkimukset yövuoroa tekevien heikommasta immuniteetista.
Valo vaikuttaa tunnetusti myös mielialaamme ja muistikapasiteettiimme. Mielialahäiriöihin puolestaan liittyy unen muutokset, jotka osaltaan ovat yhteydessä muistin heikentymiseen. Kuten huomaamme, valo vaikuttaa terveyteemme sekä myönteisesti että haitallisesti. Keskuskellon merkitys uneen, mielialaan, ohjelmoituun solukuolemaan ja aineenvaihdunnan toiminnassa saattaa olla hyvin keskeinen ja valohoitoa on käytetty jo pitkään hoitona muun muassa depressioon ja dementiaan.
Säännölliset elämäntavat valon määrästä riippumatta sekä sydäntalvella että valoisina kesäöinä ovat tärkeitä sisäisen kellomme tasaamisessa. Tässä muutama vinkki, miten voit tukea omaa sisäistä kelloasi:
1. Aamun valo tahdistaa kellomme parhaiten, ota siis kaikki irti aamupäivän auringosta! Ajoita liikunta aamupäivään tai iltapäivään.
2. Illan hämärä rauhoittaa elimistön tuottamaan unihormoneja, joten oleskele illalla hämärässä valossa vaikkapa pimennysverhojen avulla.
3. Kiireinen elämänrytmi estää meitä tarkkailemaan sisäisen kellon signaaleja, joten rauhoita päivääsi hetkiä, jolloin elimistösi saa aikaa niiden kuunteluun.
4. Syö säännöllisen rytmisi mukaisesti ja anna aineenvaihdunnalle mahdollisuus lepoon esim. vähintään 12h paaston avulla. Voit syödä iltapalan klo 19 ja aamupalan vasta 7 jälkeen aamulla.
Lähteet:
– Englund, A & Partonen T. (2009) Valon vaikutus terveyteen. 125 (6) 609-619 Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/duo97925
– Partonen T. (2004). Sisäiset kellot. 120 (22) 2663-9. Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/duo94632
——————————-
Elisa Pajulammi | FLT Ravintovalmentaja®