Luonto tarjoilee meille keväällä ja alkukesällä parastaan, sillä kaikki syötävä, luonnossa villinä kasvava vihreä, alkaa olla parhaimmillaan 😊
Saamme luonnolta lahjana herkullista vihreää, joka on energisoivaa, tasapainottavaa ja puhdistavaa terveys/superruokaa. Villivihannekset sisältävät muun muassa runsaasti vitamiineja, rautaa, kivennäisaineita ja flavonoideja.
Villivihanneksien keruussa nuori, pieni ja nuppuinen on kaikista herkullisinta. Kun kasvit jo kukkivat tai vasta myöhemmin kesällä, ne sopivat vielä hyvin teeksi tai rohdoiksi. Kasvien juuretkin ovat hyviä sekä muun muassa nokkosen siemenet.
Nyt on aika alkaa keräämään vitamiinipitoista syötävää omalta pihalta tai puhtailta paikoilta. Villivihanneksien keruuta voi harrastaa luomupelloilla, niityillä sekä metsissä, jos maanomistajat antavat siihen luvan. Villivihannesten kerääjä kunnioittaa luontoa ja noudattaa jokamiehenoikeuksia. Villivihanneksia ei pidä kerätä läheltä vilkasliikenteistä maantietä, pidä ainakin 50-100 metriä väliä. Vältä keräämistä myös teollisuuslaitosten läheisyydestä.
Hyviä, maukkaita sekä helppoja kerättäviä villivihanneksia ovat esimerkiksi voikukka, nokkonen, vuohenputki, maitohorsma ja siankärsämö. Kerää vain itsellesi tuttuja kasveja ja käsittele kasvit heti kotiin tultuasi, kokkaa tai säilö ne välittömästi.
Villivihannekset ovat huuhtelun jälkeen valmista jo sellaisenaan syötäväksi vaikkapa salaateissa, keitoissa, piiraissa tai munakkaissa ja vain mielikuvitus on rajana niiden käytölle. Nokkonen kylläkin vaatii muutaman minuutin ryöppäyksen/kiehautuksen ennen käyttöä.
Villivihannesten helpoimmat säilöntätavat ovat kuivaaminen ja pakastaminen.
Villivihanneksilla voi rikastaa arkipäivien ja juhlankin ruokia. Aloita käyttö pienellä määrällä, esimerkiksi ½ nyrkillistä ryöpättyä nokkosta riittää kahden hengen ateriaan. Lisää määrää vähitellen, että elimistösi ja mahasi tottuu villivihannesten ravintorikkauteen!
Voimme esimerkiksi vaihtaa rucolan voikukan lehtiin, pinaatin nokkoseen ja parsan maitohorsman versoihin.
Voikukka
Voikukan lehdet päihittävät salaatissa rucolan sekä maultaan että ravintoarvoiltaan. Voikukan lehtien sisältämät glykosidit, apigeniini ja luteoliini, sekä versojen suuri kaliumpitoisuus vaikuttavat virtsaneritystä lisäävästi. Kuitenkaan voikukan aikaansaama nesteenpoisto ei vaikuta elimistön kaliumvarastoihin, kuten diureetit tekevät. Salaatteihin käyvät myös kukinnot ja nuput. Voikukkia voi syödä sellaisenaan kiehautettuna tai vaikka hapatettuna. Prebiootti inuliinia sisältäviä juuria voi käyttää keitettynä eri ruokien lisäkkeenä, ja paahdetuista juurista voi valmistaa myös kahvinkorviketta. Voikukan juuri lisää sapeneritystä, edistää ruuansulatusta ja vahvistaa maksaa. Salaatiksi voikukka kannattaa kerätä keväällä nuorena. Loppukesän voikukat eivät sovellu salaattikäyttöön. Voikukan juuret on kerättävä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, jolloin vararavinnon määrä on suurimmillaan.
Voikukan käyttö on turvallista suurinakin määrinä.
Nokkonen
Nokkonen on erittäin ravintorikas ja sen myötä elinvoimaa lisäävä kasvis. Se sisältää paljon piitä (erityisesti poltinkarvoissa), kalsiumia, rautaa ja C-vitamiinia + A-, B-, E- ja K-vitamiineja sekä vihreissä osissa on korkea klorofyllipitoisuus. Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia sekä aminohappoja. Sen poltinkarvat sisältävät muun muassa histamiinia, muurahaishappoa, serotoniinia, asetyylikoliinia ja rasvahappoja.
Pieni tai isompikin kourallinen ryöpättyä tai kuivattua nokkosta esimerkiksi letuissa, sosekeitossa tai vaikka lihapullataikinassa tekee näistä ruoista ravitsemuksellisesti paljon rikkaampia ja makukin on herkullista. Nokkosen lehdet säilötään kuivaamalla (C-vitamiinia häviää vähän) tai pakastamalla ryöppäyksen jälkeen joko tuoresoseena tai silppuna (B-vitamiineja häviää). Nokkonen sopii myös erittäin hyvin hapatettavaksi.
Heinä-syyskuussa nokkosesta saatavat siemenet sisältävät muun muassa E-vitamiinia, linolihappoa ja karvasaineita. Kaikista parhaimman ravitsemuksellisen hyödyn saa siemenistä, kun niitä liotetaan yön yli, sillä liottaminen aktivoi niiden entsyymit ja vitamiinit. Siemeniä voi nauttia raakana tai kypsennettyinä tai käyttää esimerkiksi leivonnassa leipäjauhojen seassa.
Nokkosen juuria voi kerätä joko aikaisin keväällä tai myöhemmin heti siemenien kypsymisen jälkeen. Nokkosen juuressa on muun muassa hormonitoimintaan edullisesti vaikuttavaa sinkkiä. Juuret voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla ne silputtuina.
Kun juuret otetaan käyttöön, niitä liotetaan ensin vedessä yli yön ja sen jälkeen keitetään niitä liotusvedessään noin 15–20 minuuttia. Keittoveden voi juoda tai käyttää juomien tai ruokien valmistamiseen.
Huom: Nokkonen ei sovi histamiiniallergisille. Säännöllistä käyttöä ei myöskään suositella henkilöille, joilla on sydämen tai munuaisten vajaatoiminta tai jos veren hemoglobiini on hyvin korkea.
Vuohenputki
Vuohenputken tunnistaa kolmisormista lehdistä, joissa on sahareunaiset muodot. Kasvivarressa on v-muotoinen kouru. Vuohenputki sisältää magnesiumia, rautaa ja C-vitamiinia. Vuohenputkea on käytetty perinteisesti kihti-, nivel- ja virtsarakkovaivoihin sekä rauhoittavana rohdoksena. Vuohenputken nuoria lehtiä voi käyttää pinaatin ja kaalin tapaan muun muassa salaateissa, keitoissa tai yrttileipiin ja -sämpylöihin sekä pitsan päälle. Ne ovat erityisen herkullinen lisä erilaissa tomaattiruuissa. Lehtiä voi myös kuivattaa tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Kuivatuista vuohenputken lehdistä ja kuivatusta nokkosesta sekä hyvästä puhdistamattomasta suolasta voi tehdä maukasta yrttisuolaa.
Maitohorsma
Maitohorsman lehdissä on muun muassa tärkeää ravintokuitua, riboflaviinia, C- ja A-vitamiinia sekä fosforia. Pitkät juuret sekä kukat sisältävät myös steroleja. Maitohorsma voi edistää nesteen poistumista elimistöstä sekä lisätä vastustuskykyä ja torjua suun tai ruoansulatuskanavan tulehduksia.
Nuoret maitohorsman versot voi kypsentää ja tarjota esimerkiksi parsan tapaan. Versot sopivat myös salaatteihin, ja wokkeihin, Nuorista lehdistä tehty silppu sopii hienosti lisänä salaatteihin ja vihannespaistoksiin. Maitohorsmankukista voidaan valmistaa kauniinpunaista juomaa. Maitohorsman juurista voidaan valmistaa jauhoja leipätaikinassa tai puurossa käytettäväksi tai kahvinkorvikkeeksi.
Siankärsämö
Siankärsämö sopii erityisen hyvin tee- ja maustekäyttöön. Se sopii erityisesti rasvaisten ruokien maustamiseen sillä muun muassa sen akilleiini-karvasaine edistää ruoansulatusta. Siankärsämön useat eri ainesosat, esimerkiksi eteerisen öljyn kamatsuleeni estävät tulehduksia. Siankärsämön lehdet tuovat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin sekä keittoihin. Sitä voi käyttää kuivattuna omiin yrttisuolaseoksiin. Huom: Purjosipulille allerginen saattaa olla allerginen myös siankärsämölle, koska kasvit kuuluvat samaan heimoon. Joku voi saada ihottumaa pelkästään kasvin koskettelusta.
—
Leena Arola | FLT Ravintovalmentaja®